Riittääkö rohkeus?
Toukokuun 23. päivä on aluillaan. Tuulinen aamu lupailee sadetta. Konekarhu Penu on parkissa Kangasniemen ampumaradalla Etelä-Savossa. Karhuveriä on tullut testaamaan 18 hirvikoiraa isäntineen.
Vuonna 2008 päivänvalon nähnyt Penu on koetellut tähän mennessä lähes 2000 koiran karhun haukkukykyjä. Tulokset puhuvat puolestaan. Kaikki Penun tavanneet koirat ovat reagoineet jotenkin liikkuvan alustan päälle nostettuun täytettyyn karhuun – suurin osa koirista käyttäytyy konekarhun kanssa kuten oikean karhun kohdatessaan.
Koirien käyttäytymisessä on eroa. Osa hakee turvaa isännästään, osa lähtee heti rohkeammin ottamaan selvää uhkaavalta haisevasta otuksesta. Kaikkein pelokkaimmat hännänheiluttajat juoksevat suorastaan karkuun tai sitten ne eivät ole näkevinäänkään karhua ja touhuilevat kaikkea muuta.
– Koira, jolta on ammuttu useampi karhu tai joka työkseen haukkuu karhua, ei välttämättä saa kipinää konekarhusta, mutta sellaisia koiria on tosi harvassa, konekarhun Erik Blomqvistin kanssa kehittänyt ylistarolainen Antti Paloheimo kertoo.
Aidon veroinen
Karhuverisiä laikoja kasvattava Paloheimo alkoi suunnitella konekarhua, kun ketjukarhuretket Venäjän puolelle kiellettiin Suomen kennelliiton ja metsästyskoirajärjestöjen toimesta muutamia vuosia sitten. Sahapukin päälle nostettu karhuntalja antoi ensimmäiset viitteet siitä, että keinokarhu voisi hyvinkin toimia aidon otson korvikkeena.
Täytettyä, Kamsatkasta ammuttua Penua testattiin ensiksi suksien päällä. Hiihtävä kontio sai hyvät haukut metsästyskoirilta ja karhu päätettiin nostaa liikkuvuuden parantamiseksi pyörien päällä. Nyt Penu matkaa alustalla, jonka alla on kahdella erillisellä moottorilla varustetut pyörät. Ne takaavat nopeat käännökset ja karhulle tyypillisen heijaavan liikehdinnän koiran edessä….
Metsästys ja Kalastus 9/2010