« Taas mennään! »En tiedä mihin, mutta mä meen.

Agustan soundi lumosi

Aiheet: Kulttuuria, Portfolio ♦ 05.06.2011 klo 10:45 ♦ Kommentit pois päältä artikkelissa Agustan soundi lumosi
Agustan soundi lumosi
Kari Ollikainen on tyytyväinen mies. Tänä keväänä toteutui liki 40 vuotta sitten syntynyt haave: oma MV Agusta.

Ollikainen kävi 16-vuotiaana, juuri oman ensimmäisen moottoripyörän hankkineena katsomassa Imatran ajoja. Vuosi oli 1972 ja Giacomo Agostini ”Imatran valtiaana” kaikkien ihailun kohde.

MV Agustan muhkeat soundit jäivät soimaan nuoren pieksämäkeläisen mieleen.

– Halu saada vielä jonakin päivänä oma Agusta oli kytenyt nuoruudesta asti. Ei tässä ole järjen kanssa mitään tekemistä, Ollikainen myhäilee ja täräyttää punaharmaan F-nelosensa käyntiin.

Ollikainen etsi koko talven löytääkseen kyseisen mallin juuri Agostinin tutuksi tekemällä väriyhdistelmällä.

– Värin piti olla ehdottomasti punaharmaa. Valkeita ja punaisia olisi kyllä ollut tarjolla. Edelliseen, oikeanvärisen pyörän etsintään käytin puolitoista vuotta, mies kertoo ja viittaa Agustan rinnalla seisovaan sähkönsiniseen Gold Wingiin.

Gold Wing ja MV Agusta ovat kaksi täysin erilaista pyörää. Erot ovat samaa luokkaa kuin kuorma- ja urheiluautolla. Painoeroakin pyörillä on yli 200 kiloa.

– Gold Wing on reissupyörä ja Agustalla nautiskellaan.

Tuoreimmalla hankinnalla on ajettu nyt 1500 kilometriä ja sillä Ollikainen on käynyt ajamassa jo myös radalla – omaksi ilokseen ja toisten harmiksi.

– Itse olen päässyt radalla 240 kilometrin tuntinopeuteen, mutta enimmillään näillä on ajettu 320 kilometriä tunnissa.

Hevosvoimia Ollikaisen Agustassa on 196, kuulemma riittävästi. Ajo-ominaisuuksiltaan Agusta on parhaimmillaan sileällä asfaltilla ja suurilla nopeuksilla.

Länsi-Savo 3.6.2011

  • Viimeisimmät kommentit