Kaksi lohipilkkimisen konkaria, pieksämäkeläinen Keijo Mökkönen ja haukivuorelainen Veikko Nikulainen vahtivat kuusituumaisia reikiä aivan Pieksämäen kaupungin kupeessa sijaitsevalla Tahinlammella. Lohipilkkiä jo kolmisenkymmentä vuotta harrastanut Nikulainen onkii itse tuunatulla pilkillä. Herkkä vavan pää on tehty sähkömiehen nippusiteestä. Päivä on kirkastumassa ja pakkasta on kirpeät neljätoista astetta. 

Nikulainen on napannut aamupäivän aikana ootto-ongellaan jo pari kirjokylkeä ja Mökkönen vasta upottaa Tiuran lätkää kairaamaansa avantoon. Sillä hetkellä Nikulaisen toiselle reiälle jättämä onki tekee syöksyliikkeen vettä kohden. Ongen päätymisen pilkkireikään estää vain vavan puoleen väliin ohuesta vanerista tehty poikittainen levy.

Mies polvistuu lähes lumettomalle jäälle ja vetelee siimaa käsillään varovaisesti ylös. Ootto-onkeen iskeneen kalan nostaminen vaatii herkkää kättä. On joustettava ja annettava kalalle siimaa. Kun kala rauhoittuu ja sen pää tylppine nokkineen ilmestyy reikään, työntää Nikulainen hyisestä kelistä huolimatta kätensä avantoon ja nostaa kalan kuiville.

– Komea, kirkaskylkinen lohi. Hyvän kokoinen, 1300 gramman luokkaa, on Nikulaisen asiantunteva arvio kalasta.

Kolmihaarakoukun Nikulainen irrottaa näppärästi kalan sisältä joustavalla muoviputkella, jonka päähän hän on tehnyt koukulle sopivan hahlon.

Tälle kalamiehelle ei tulisi mieleenkään laskea kalaa takaisin veteen.

– Kyllä kala kiusaantuu vedestä nostettaessa ja vaurioita tulee varmasti niin koukuista kuin kuivaan pakkasilmaan joutumisesta niin, ettei siitä olisi enää takaisin laitettavaksi…

Julkaistu Metsästys ja Kalastus -lehdessä 3/2010