– Ukin kanssa ongittiin särkiä, joita suolasimme. Rakastan onkimista vieläkin ja varsinkin Jäämerellä suuria saaliita mättäessä tuli oikein kaipaus lapsuuden maisemiin ja mato-ongelle, perimmäisten asioiden ääreen, Kuosmanen kertoo.

Kuosmasen kohdalla kalastusinnostus oli nopeasti etenevä sairaus. Piankos nuori mies vaihtoi mato-ongen virveliin – umpikelaan – avokelaan, sitten tulivat hauet, veneet, kuhat ja kohta jo haaveiltiin järvitaimenista ja oikeista tammukoista.

Perhokalastukseen hän tutustui Tervon Äyskoskella. Perhokalastuksen oppi-isänä oli Pertti Lustig, joka antoi Kuosmaselle ensimmäiset perhot.

– Aloin ymmärtää mitä eroa on lohen, harjuksen ja taimenen kalastuksella. Kalassa tuli käytyä niin Norjassa kuin Tenollakin.

Makaronia ja lohta

– Olavi pyysi soutamaan lohta. Olin juuri saanut ajokortin, ostin Ford Sierran ja ajoin sillä Lappiin. Sain ensimmäisellä soudulla 14-kiloisen lohen! Se kolahti. Sen jälkeen kävin viisi vuotta omatoimisesti onkimassa lohta enkä saanut sintin sinttiä!

Sittemmin Kuosmanen on oppinut itsekin lohensoudun salat ja nykyään Tenolla kalastusmatkailuyritystä ystäviensä kanssa pyörittävä mies tietää mistä apu löytyy.

– Ensikertalaisille suosittelen lämpimästi paikallisia ammattisoutajia. He tietävät missä kalat lymyävät. Ja jos joesta ei saa lohta, Suomen Rinteeltä ja Auralan Säästöstä saa hyvää putkirautua, Kuosmanen kertoo silmää iskien ja valottaa hetken päästä, että edellä mainitut paikat ovat Nuorgamin kyläkauppoja ja putkirautu sitä muovikääreessä myytävää nuotioevästä…

Metsästys ja Kalastus 13/2010