Saksalainen järjestelmällisyys ja vanha metsästyskulttuuri sekä näkyivät että kuuluivat. Jahtiaamu alkoi torvensoitolla ”metsästys alkaa”. Sen jälkeen jahtipäällikkö kertoi jahdin yksityiskohtaiset säännöt ja sallitut eläimet, kerraten ne jokaisena jahtipäivänä uudelleen.

Jahti alkoi koirien liikkeelle laskemisesta. Sitä ennen ampujat oli jo viety passipaikoilleen ampumatorneihinsa. Passit oli sijoitettu eri puolille metsää ja myös koirat aloittivat jahtinsa useasta eri kohdista metsästysaluetta.

– Minulle oli yllätys, että koiria laskettiin irti niin paljon pienelle alalle, noin 40 koiraa tuhannelle hehtaarille. Koirat olivat myös kaikenkarvaisia aina seisojista mäyräkoiriin ja terriereihin. Vaikka ajot olivat lyhyitä, tekivät ne tehtävänsä hyvin, jahdissa mukana ollut pieksämäkeläinen Matti Vehviläinen kertoo.

Sallittuja riistaeläimiä oli paljon. Pääasiallista riistaa olivat villisiat ja hirvieläimet: saksanhirvi, kuusipeura ja metsäkauris. Vehviläinen pääsi ampumaan laina-drillingillään kolmen päivän aikana viisi kaurista ja yhden ison villisian.

– Kaikki oli minulle uudenlaista riistaa.

Saksalaiset pitivät jahtivieraistaan myös hyvän huolen. Jokainen sai halutessaan suolistaa oman saaliinsa, mutta pian paikalle tuli myös asiantuntevaa paikallista apua, joka rutiinilla siivosi niin siat kuin kauriitkin…

Länsi-Savo 24.1.2011